Aloitan äitini takia toisen kerran. ;D Aina joku sulkee tän mun legacy sivun. No eipä

se siinä mitänsä, mutta tämä mun legacy vähän pitkittyy kun ärsyttää, eikä jaksais

aloittaa uudestaan. :D Anteeksi kuvien hämäryys.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

- Iltaa! Täällä Will Mar... Bill keskeytti hänet. Hän oli nimittäin niin kyllästynyt Will Marleyn soittoihin.

- En halua kuulla. Sain juuri esikoiseni enkä lähde tuomaan taulujani! Bill huusi tympääntyneesti.

- Entäpä sitten kun lapsenne kasvaa enemmän ja te saisitte ilmaisen loman? Will kysyi hiljaa.

- Soitan sitten parin vuoden päästä, Will tokaisi puhelimeen.

- Mutta... Will sulki puhelimen Billin puhuessa.

Halusittekin varmasti nähdä minkä näköinen ja kumpaa sukupuolta tuleva perijä on. No kuten

näkyy he saivat suloisen pojan nimeltänsä Joonas Aaltonen. Odotan kovasti millainen poika

tästä kasvaa, koska itse pidän Tarusta ja onhan Billikin ihan kiva.

Taru oli niin iloinen ja bongaankin hänet aina syleilemästä Joonasta. Tosin kukapa ei olisi

iloinen lapsen saatuaan?

Vaikka Taru pitikin Joonasta melkein aina sylissään jäi silti isällekin aikaa olla pikkuisen poikansa kanssa. Joonaksella on kyllä söpö ilme päällä. (Anteeksi tälläinen välikommentti, mutta en pidä edelleenkään yhtään siitä, että en pysty kirjoittamaan lempiperheestäni enempää.)

Tajusin etten ollut ottanut enempää kuvia Joonaksen vauvaiältä. No tässä vaiheessa kuitenkin Joonas

koitti oppia kävelemään. Ne taaperon kävely-yritykset ovat kyllä hauskaa katsottavaa. Sama juttu oikeas-

sa elämässä, kun pikkuinen veljenpoikani on kohta vuoden :)

Aattelin hetken, että onkos Billin uusi työ jäätelömyyjä. (Joo tiedetään, ettei sellasta voi olla,

mutta mitä siitä. :D)

- Hei Taru, odotatteko te hetken jos minä ostan jäätelön? Bill yritti.

- Ei ja minulla on autosi, Taru totesi.

Kyllähän sieltä se kimppakyytikin löytyi. Bill haikaili edelleen jäätelöä itselleen.

Tää oli hauska kuva, kun varsinkin Taru on niin tollasen nirppanokan näkönen. ;D En kyllä

kestäis jos Taru ois aina ton näkönen. Mitä mieltä te olette?

- Mee jo sinne autoon Bill, Taru totesi tuolla ilmeellä.

- Sä olet lähempänä, Bill totesi. Perus perjantai-aamu.

Vanhempien lähtiessä töihin Joonas sai kaverikseen mukavan tuntuisen lastenhoitajan

nimeltänsä Sally. (Anteeksi, en muista sukunimeä.) Kerrankin similleni sattuu hyvä lastenvahti,

joka oli paljon Joonaksen kanssa.

Ajattelin silloin, kun otin Joonaksesta ensimmäisen taaperokuvan, että voi ku poika on vähän oudonnäköinen, mutta ihan söpöhän se on. <3

Töiden jälkeen Taru astui Miken karaokekuppilaan. Siellä oli juuri keikka menoillaan. Muistaakseni laulaja näytteli taitojaan.

- Oooi! Sä oot paraas! Taru oikein innostui. :D

- Tuu laulaa! Taru sanoi ja niin he bailasivat naapurustossa elävän simin kanssa. (En muista nimeä.) Ja niin he lauloivat sydämensä kyllyydestä.